Ja juhlat jatkuvat

Nämä synttärit taitavat olla suuri juttu, sillä minua on juhlittu nyt niin monena päivänä, että alan mennä jo laskuissa sekaisin. Mutta ei se mitään, sillä huomion keskipisteenä oleminen sopii minulle kyllä. Tänään vierailu vuorossa oli Dodo äitinsä kanssa. Lahjojakin tuli taas ja ihanan rapisevaan paperiin käärittynä vielä.




Onko tämä nyt sellainen kananen, jonka mummo ajoi niitylle?















Kaikenlaista jekkua se Dodo minulle keksi ja hiuksenikin laittoi näin hienosti.

3 x 1 v kutsut

Minä en ole ainoa, joka on juuri täyttänyt vuoden. Niin ovat Eetu ja Noelkin; muutama päivä ennen minua tosin. Tänään juhlimme yhdessä tätä suurta virstapylvästä täällä meillä. Kakkua ei äiti ollut meille leiponut, mutta saimmepa sentään suuria herkkujamme maissinaksuja.

Ilman käsiä (tai ainakin puoliksi)

Käveleminen on kova sana, mutta jostain syystä kaikki valittelevat selkäsärkyä käveltyään minun kanssani muutaman kierroksen. Tänään päätin antaa mummon selälle vähän armoa ja aloin kävellä vain yhdestä kädestä kiinni pitäen. Hauskaa se on näinkin. Ja aina välissä otan kyllä pari askelta ilman tukeakin, mutta antaa äidin nyt vielä hetki odottaa. Eihän sillä olisi enää mitän tekemistä päivisin, jos minä nyt veisin tämän yhteisen kävelyharrastuksen pois.

Ilona H 1 v !!!!

Vuosi sitten klo 11.32 minä näin maailman ensi kerran (ja rääkäisin lujaa, jotta äiti tietäisi, että kyllä tästä vielä hyvä tulee). Äiti oli aikonut ottaa minusta kellon edessä kuvan kun minulla on tasan 1 v mittarissa, mutta muutaman minuutin myöhästyimme, enkä minä suostunut olemaan paikoillani kellon edessäkään. Mutta tässä siis ensimmäinen kuva minusta täyden vuoden iässä (+ 4 min). Mittani ovat nyt 74,5 cm ja 9640 g, joten olen minä tässä vuoden mittaan kasvanut ja ottanut ikätoverini kiinnikin.

Juhlan kunniaksi lähdimme mummon kanssa oikein ravintolaan syömään ja minä sain omien herkkimurojeni lisäksi maistaa jäätelöä ja juoda vettä näin hienosta lasista.

1 pv vajaa 1 v

Mimmu jäi meille kylään vielä yhdeksi yöksi ja se taisi olla kaikkein paras synttärilahja (vaikka kaikkea muutakin ihanaa olen saanut). Aamulla kävimme taas pulkkamäessä




















ja iltapäivällä lähdimme Selloon syömään. Siellä on muuten hienoja tuoleja, joissa on aika pelottava istua. Mutta Mimmun kanssa minä uskallan mitä vaan.

Juhlat jatkuvat

Tänään oli vierailulistalla sukulaiset ja lahtelaiset eli hulinaa riitti koko päivälle. Aamulla kävimme Mimmun kanssa pulkkamäessä, jotta äiti sai siivota rauhassa. Saisi äiti haluta siivota useamminkin, jos minä saisin aina silloin Mimmun meille leikkimään. Serkut ovat muutenkin hauskoja ja hyödyllisiä ihmisiä. Elmeri-serkku auttoi minua avaaman lahjat, kun minä en ihan itse vielä osannut.




Ja Anna-serkku puolestaan nauratti minua kovastikin














Ihmiset käyttäytyivät ihan oudosta. Kaikki alkoivat laulaa, mutta kukaan ei istunut ringissä lattialla niin kuin kerhossa on tapana tehdä. Kai sen näinkin voi hoitaa. Sen jälkeen äiti heilutteli minua kahvipöydän päällä ja kaikki hokivat, että puhalla. Pitäisihän niiden jo tähän mennessä tietää, etteivät halkiovauvat paljon puhaltele. Pyytäkää sitten uudestaan, kun suulakeni on korjattu.




Ristiäiseni järjestettiin äidin pikkuserkun luona maalla eikä Elisa ollut tainnut minua nähdä sen jälkeen. Mutta minä en vierastanut yhtään!













Viimeiseksi juhlimaan tulivat myös lahtelaiset ja mukana oli uusi tuttavuus Seliah-kummin poikaystävä Arttu. Ja hauskoja olivat heidänkin uutisensa...

Juhlinta alkaa

Tiistainan minulla on ihka ensimmäinen syntymäpäivä, mutta koska halukkaita juhlijoita on niin paljon, aloitimme kutsujen pitämiseen jo tänään. Ensimmäisenä kylään tuli Nunnu-kummi ja karvasetä ja täytyy myöntää, että hiukan minua pelotti. Ensimmäisen puolituntia vietin huutaen, mutta sitten alkoi olla hauskaa ja lopulta uskalsin jo paiatakin hauvaa. Onneksi Cassukin tuntui hieman pelkäävän ja se sentään on jo iso poika. Ehkä minä en sitten ihan vauva olekaan.

























Cassu halusi testata mahtuuko se vielä vanhaan tuoliinsa.















Kakkuakin päästiin tänään syömään. Tämä kuva on äidin mukaan hieman feikki, sillä se ei löytänyt mistään tulitikkuja sytyttääkseen kynttilän, joten minun piti vain leikkiä puhaltavani sen. Mutta sainpa samalla maistettua, että kakku on hyvää.








Tässä lauantain juhlijat. Mimmukin tuli meille yökylään auttelemaan äitiä ja hauskuttamaan minua.

Uni maistuu

Pikku-Anna voisi hyvin tulla meille yökylään, sillä minun sänkyyni mahtuisi nukkumaan useampikin lapsi.







Ja hyvin nukutun yön jälkeen, on aamu hyvä aloittaa omassa tuolissa.

"Isokummit" mummolassa

Jos äidin äitiä kutsutaan isoäidiksi ja isää isoisäksi niin kai äidin kummeja sitten pitää kutsua isokummeiksi, vai? Äidin kummit Ritva & Reijo kävivät katsastamassa kuinka iso tyttö minusta oli tullut ja melko kauniisti osasinkin käyttäytyä. Mitä nyt herkkumurojani vähän tippui ympäri lattiaa...







Äiti antoi minun jäädä Karakalliion yökylään ja tänään oli mummon vuoro lukea iltasatu.

Suklaata.....

Kuten kuvasta näkyy olen vihdoinkin päässyt maistamaan suklaata. En ymmärrä miksi äiti piilottelee näitä ihania keksejä kaapissaan, sillä kyllä minulle ainakin maistuisi vaikka joka päivä. Menevät vielä pilalle...