Vuosi vaihtuu

Äiti päätti tänä vuonna poiketa Vekkula-perinteestään ja ottaa uuden vuoden vastaan ihan kotosalla minun kanssani. Tässä meitä tulivat auttamaan Riitta ja Cassu. Tämä kuva on melkein toisinto helmikuussa otetusta kuvasta ja hieman me olemme Cassun kanssa muuttuneet niistä ajoista.


Onneksi osa raketeista lähetettiin jo ennen puolta yötä, sillä minä en jaksanut valvoa sinne asti. Kaiken sen paukkeen ja räiskeen keskellä minä vaan vedin sikeitä.

Tapaninpäivä

Tapaninpäivänkin vietimme mummolassa (minä olin jopa jäänyt yöksikin serkkujen kanssa). Päivän kova sana (ainakin minun mielestäni) oli käveleminen ja tässä kävellytys vuorossa Oskari, joka aina aiemmin oli kieltäytynyt kunniasta saada leikkiä kanssani. Muuten päivä meni muita viihdyttäessa ja uusilla leluilla leikkiessä.

Joulupäivä

Joulupäivänä tulivat Ruoholahden serkut viettämään joulua meidän kanssa ja taas alkoi sama lahjarumba uudelleen. Minullekin löytyi vielä muutama paketti. Kylläpä minä olinkin kiltti koko vuoden!



Neuvolan täti sanoi, että voisin alkaa vähitellen maistella maitotuotteita, mutta ehkei hänellä sentään ollut mielessä tällaiset herkut!

Hei tonttuneidit hyppikää...

Ja vihdoinkin tuli ensimmäinen jouluni. Aatto aamuna Pekka-eno haki meidät mummolaan, jossa Anna-serkku oli jo valmiina. Onneksi minulla oli seuraa, sillä pukkia odotellessa meni koko päivä. Aikamme kuluksi mekin pukeuduimme tonttuasuihin.

On mummo laittanut kystä kyllä

Odotusta, vaikka sormet syyhyävät

Pukki olikin tuonut lahjat valmiiksi kuusen alle jo aamulla, mutta silti niitä ei saanut alkaa heti avata vaikka sormeni ihan syyhysivätkin. Ovatkohan nuo kaikki todella minulle? Vai ovatko muutkin ehkä olleet kilttejä? Yhden paketin Eno sentään antoi minulle avattavaksi, jotta pääsin harjoittelemaan.

Lahjavuoren halti(j)a

Iltapäivällä kävimme hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä haudoille ja minä hoidin kuulemma homman lähes samoin kuin äiti oli ensimmäisenä joulunaan hoitanut eli huutamalla. Tosin huuto loppui heti kun äiti keksi tämän yhtäläisyyden, sillä mitä sitä enää jatkamaan, kun oli "point taken". Tämän sateisen ulkoiluhetken jälkeen pääsimme vihdoinkin avaamaan lahjojamme ja aika kiltti olin tainnut olla ensimmäisenä vuotenani ainakin tonttujen mielestä.

Pikku-Anna ja kolme viisasta miestä

Joulutervehdys

Joulukahvit

Nunnu-kummi sekä Taina & Erik kävivät tänään meillä joulukahveilla. Ja mukana oli tietysti karvasetä Vekku. En oikein tiedä, mitä pidän hauvoista. Ensin kaikki saivat varoa etten minä pelästy Vekkua ja loppuajan ettei Vekku pelästy minua. Ihan outoa; ensin yrittävät saada minut paijaamaan ja sitten kun ottaisin muutaman karva vielä vaikka muistoksi, niin kiskovat minut pois.

Herttoniemessä

Cassu ja Riitta kokosivat tiistaina leipomamme piparkakkutalon vasta kotona, joten tänään lähdimme Herttoniemeen katsomaan, miltä se todella näyttää. Cassun kanssa on aina hauska leikkiä, mutta jostain syystä se ei olleenkaan halunnut minun kuolaavaan sen leluille. Mutta huolta se minusta pitää. Monet aikuiset hieman pelkäävät minun syottämistäni halkion vuoksi (ruokaa menee nenään joskus paljonkin), mutta Cassulla ei ollut mitään ongelmaa.

Kuka pelkää pukkia?

No, en minä ainakaan. Tänään oli puistossa perhekerhon joulujuhla ja paikalle oli meitä pieniä tullut tapaamaan itse joulupukki. Monille meistä tämä oli ihka eka kerta kun sen sedän tapasimme, mutta minua ei ainakaan pelottanut yhtään. Tylsää oli vaan kun pukki oli niin vanha ettei se oikein jaksanut hypyttää minua pitkään.

10 kk tapaamisajot

Äiti joutui olemaan Kättärillä kolmisen viikkoa ennen minun syntymääni ja siellä hän tapasi Evan ja Outin, joiden kanssa juorutessa päivät sujuivat helpommin. Vieläkin me kahvittelemme yhdessä aika ajoin. Olemme siis näiden kahden pojan kanssa tavanneet toisemme jo äitiemme mahoissa ja syntyneetkin olemme viikon sisällä. Noel on aina ollut meistä kaikkein suurin, mutta kyllä me Eetun kanssa tullaan kovaa vauhtia perässä. Ollaanhan me sentään jo 10 kk vanhoja!

Leipuri Hiivat

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä ja samalla meidän piparitalkoot. Cassu ja Riitta tulivat meille leipomaan joulua varten pipareita ja torttuja. Minäkin pääsin hieman heilumaan kaulimen kanssa ja syömään piparitaikinaa, mutta Cassu taisi olla oikea mestarileipuri. Noin hienon piparitalonkin se sai aikaiseksi. Ensi vuonna minäkin jo osaan. Jotain uuttakin minä tänään opin eli nyt minä osaan jo nousta itse istumaan!