Vauhtia viikonloppuun

Pallo. pillimehu ja kakkkuaa. Mitä muuta sitä viikonlopulta voisi vaatia?

Saapasjalkakissa

Talvi- ja kumisaappaat ovat maailman paras keksintö. Ne minä osaan jo laittaa jalkaan itse. Tässä hieman mallia miten se tapahtuu.

Pikku-Anna ei olekaan enää niin pieni

Anna-serkku tuli tänään virallisesti taaperoikään, joten kai minun täytyy lopettaa sen vauvaksi kutsuminen. Onhan meillä nyt sentään Joonas-vauvakin. Kutsut Anna järjesti iltapäivällä ja siellä oli paikalla myös Annan hauskat serkut, jotka ehtivät leikkiä minunkin kanssani. Valokuvaan minä en oikein halunnut tulla, mutta onnistuihan se viimein kun Pekka-eno tuli mukaan.

Annan kanssakin meillä alkaa vähitellen olla omia juttuja, mutta montaa sekunttia me ei paikallaan jakseta pysyä. Annakin kun osaa jo kävellä!

Tuttityttö

Minä en vauvana pystynyt syömään tuttia, sillä hassun huuleni kanssa mikään ei pysynyt suussani. Nyt minua ovat tutit kuitenkin alkaneet kiinnostaa ja vauvaakin on hauska leikkiä. Olin niin onnellinen kun äiti osti minulle kaupasta vihdoinkin oman tutin, mutta miten ne muut saavat nämä oikein pysymään suussaan. Minulta se tippuu viimeistään kun alan puhua, ja puhetta minulta nyt alkaa tulla toden teolla.



Toinen suuri hupini on ruoan varastaminen pöydältä. Paremmaltahan se maistuu kun on itse sen pyydystänyt! Omenapussin viidestä omenasta merkkasin ensin puremalla neljä itselleni ja sitten aloin herkutella. En tiedä mitä se äiti vouhottaa, jäihän sillekin yksi.

Kenkiä, kenkiä

Kengät ovat tällä hetkellä suosikkiasiani. Tänä viikonloppuna Mimmu oli meillä kylässä, josta tässä todisteena serkun kengät. Ihana päästä joskus kokeilemaan muidenkin kuin äidin kenkiä.

Karvasetä kyläilee ja Emmi&Sohvikin

Tänään tuli Vekku-setä taas kylään Nunnu-kummin kanssa. Tällä kertaa en pelännyt lainkaan ja aikuiset saivatkin olla varuillaan Vekun puolesta, sillä joskus minä saatan halia vähän liiankin lujaa. Samaan kuvaan meitä oli kuitenkin vaikea saada, mutta tässä paras yritelmä.

Vekun vierailun jälkeen kylään tulivat vielä Sohvi ja Emmi äitinsä kanssa. Hienona neitinä minun oli tietenkin ehostettava itseän ensin ja ehdimpä jopa kokeilla sopisiko minulle Peppi-kampaus. Ihan en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Joten ei kun letit pois ja uusi kampaus kehiin.



























Emmin ja Sohvin kanssa juoksimme ja villiinnyimme täysin, mutta saivathan äidit juoda kahvia rauhasa. Lopulta rauhoituimme hieman katselemaan Nalle Puh -videioita.

Karhunpoika sarastaa

Tarhan aloittamisen jälkeen olen ollut oikeastaan koko ajan vähän flunssassa ja aina välillä vähän enemmänkin. Parasta lääkettä flunssaan on tietysti muumien katselu omassa ihanassa tuolissa peiton alla istuen. Tämän peiton on äiti itse kutonut joskus lapsena ja nyt se on sitten minun.