Karakalliossa, osa ?

Porvoon reissun jälkeen olin yötä mummolassa, kun äiti lähti sieltä suoraan rapukutsuille. Aamulla tuli mummolaan myös Emme, joka oli jäämässä useammaksi päiväksi, sillä sen äiti on sairaalassa hakemassa vauvaa. Emmestä on siis tulossa isoveli. Ihanat isoveljet se vauva saa, mutta minua ei Emme aina tahdo jaksaa. Enhän minä haluaisi kuin vähän halata aina välillä...

Paljon onnea Dodo

Meidän on äidin kanssa pitänyt jo pitkään päästä Porvooseen, mutta vasta nyt Dodon 7v synttäreille saimme reissun toteutettua. Matka sujui monin kommervenkein, mutta hauskaa minulla oli Dodon ja sen Emma-serkun kanssa. Dodo hoiti minua todella hyvin; vaihtoi vaippoja, leikki ja syötti. Taisin minäkin välillä syöttää sitä Dodoakin, ihan vaan synttäreiden kunniaksi. Osaahan se koululainen jo itse toki syödä.

Suhupon picnic

Ihanat ilmat sen kun jatkuvat ja tänään saimme nauttia niistä isolla porukalla. Kaivariin oli kokoontunut Suhupon (halkioyhdists) ihmisiä koko joukko. Meistä neljällä lapsella ja viidellä aikuisella oli halkio ja kun perheitäkin oli mukana niin taisi meitä olla ainakin viisitoista. Puistossa oli ihana karkailla, mutta yhtä hauskaa oli tavata kavereita. Samaan kuvaan meitä oli vaikea kuitenkin saada, sillä ainahan ympärillä oli jotain muuta mielenkiintoisempaa kuin paikallaan poseeraaminen.

Uusi sänky

Minä alan olla jo niin iso tyttö, että voisin vähitellen sirtyä nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn ja antaa vauvasänkyni Seliah-kummin pojille. Cassu sai uuden sängyn ja minä hänen vanhansa. Tänään haimme kaupasta patjan ja hyvin uni uudessa sängyssä maistui, vaikka äiti taisi pelätä koko yön, että minä putoan.

Nalle Puhin vieraina

Nam, nam. Sen tiedän, että hunaja on suurta herkkua, vaikka en koskaan ole vielä saanut maistaakaan. Ja hunaja on Nalle Puhin parasta herkkua, senkin tiedän. Pakkohan minun oli viedä tämä purkki nallelle, kun sen hänen kotonaan Päivälehden museossa bongasin. Paljon muutakin hauskaa siellä oli, enkä millään olisi halunnut lähteä pois. Mutta Stockan kahvila ja tämä Mikin ihana auto lohduttivat hieman.

Mamman mekko

Kun äiti oli pieni tyttö oli tämä pallopaita hänen mekkonsa. Aika lyhyitä mekkoja ne silloin 60-luvulla pitivät...

Kotimatkalla

On se niin kumma, että tarhaan meno vie aamulla yleensä alle puoli tuntia (ellen minä sitten päätä karata matkalla seikkailemaan), mutta tarhasta kotiin sama matka voi viedä parikin tuntia. Toisena harjoittelupäivänä minä jo nukuin pienet päiväunetkin tarhassa, joten kotiin ei ollut kiire. Kävelin melkein koko matkan ja "mummon puistossa" pysähdyimme vielä leikkimäänkin.

Tarhaelämä alkaa

Tänään alkoi uusi jakso elämässäni, sanoo äiti. Ensimmäinen päivä tarhassa meni ihan hyvin ja ihan kivoja leluja ja hyvää ruokaa siellä oli. Ehkäpä se tästä vielä. Aamulla mukaan tukijoukoiksi lähti halinalle ja tietysti myös äiti.










Tarhassa sain itse valita oman naulakkoni ja yllättäen valitsin juuri sen naulakon, jossa viime vuonnakin oli ollut Ilona-nimisen tytön vaatteet. Kyllä meillä Ilonoilla on samanlainen maku. Tänä vuonna ei meidän ryhmässä sitten muita tyttöjä ole, ainoastaan minä ja 7 poikaa.









Tarhan jälkeen tietysti taas puistoon ja helteellähän on pakko juoda paljon vettä.