Lumi peitti maan

Viime yönä tuli ensimmäisen kerran kunnolla lunta ja Cassu kutsui meidät ulkoilemaan ja nauttimaan lumileikeistä. Ja kauniilta maisema näyttikin.





Lumisade alkoi muuttua vesisateeksi, joten päätimme (tai äiti ja Riitta päättivät) jatkaa leikkejämme sisällä.

Tonttu-ukot hyppikää...

Äiti puki minut ja vauvani outoihin vaateisiin ja istutti meidät Mimmun avustuksella kameran eteen. Tässä pari otosta, joita emme joulukorttiprojektiimme kelpuuttaneet.

Testing, testing

Äidin kamera hajosi ja alkoi kova pohdinta pitäisikö meidän vihdoinkin hankkia digikamera. Riitta oli kiltti ja lainasi meille omansa testattavaksi. Samalla otamme kuvat joulukortteja varten. Äiti on tänä vuonna päättänyt parantaa tapansa (näinköhän?). Ennen kuvien ottoa piti harjoitella hieman asetelmia ja kameran käyttöä ylipäätään. Tässä muutama testikuva.





Tomaatti on muuten suurinta herkkuani tällä hetkellä ja sillä maustetut ruoat uppoavat hyvin, tosin suun lisäksi sitä pääty aina hieman muihinkin paikkoihin.


Hampaita minulla on jo kolme ja neljäskin pukkaa kovaa vauhtia läpi. Tässä ensiesittelyssä kaksi ensimmäistä.

Hampaat eivät olleet tämän kuvaussession ainoa "eka" vaan yllätin äidin nousemalla itse seisomaan kehdossa (siinä on nukkunut äidin vaari yli sata vuotta sitten), jota äiti käytti kuvauspaikkana. Kyllä minä nyt olen oikeasti iso tyttö!

Toiset on luotuja kulkemaan

Tänään oli todellinen matkapäivä sillä Pikku-Anna vietti kastajaisjuhlaansa aina Lappeenrannassa asti toisessa mummolassaan. Ja kun kerran autossa olikin tilaa, minutkin otettiin mukaan. Melko hyvin minä käyttäydyinkin, mitä nyt Lappeenrannasta Luumäen motellille asti huusin täyttä kurkkua... Hienot olivat juhlat ja kauniisti käyttäytyi myös sankari itse.

Ja tässä itse sankari Anna Saara Aurora äitinä kanssa.

Se toimitus ei minua kauheasti kiinnostanut, mutta hauskaa oli kun sai leikkiä Annan toisten serkkujen Idan ja Wilman kanssa. Ida osasi jopa hypätä narua ja tämä minua vasta naurattakin.

Lahdessa

Lahtelaiset ovat jo pitkään kutsuneet kylään ja tupareihinhan oli pakko mennä katsastamaan Outin porukan uutta kotia. Samalla saimme vihdoinkin onniteltua Seliah-kummia täysi-ikäisyyden johdosta.












Seliah oli päättänyt naittaa minut serkkunsa pojalle ja hauskaa meillä Jessen kanssa ainakin oli.

Lisää kahvilakulttuuria

Tänään kävimme äidin kanssa kahvittelemassa sopparilta tuttujen Pepin ja Riina-äidin kanssa Kampissa. Monta tuntia meni taas aikuisten juoruillessa, mutta kiltisti me tytötkin oltiin. Hauskempi tietysti jos olisimme päässeet oikeasti leikkimään yhdessä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Yökylässä

Pääsin taas äitiä pakoon mummolaan pariksi päiväksi ja on aina yhtä ihanaa kun minulla on koko ajan ihailijoita ja ulkoiluttajia ympärillä. Minulla on syntymästäni saakka ollut pitkät, kapeat sormet ja päivästä yksi alkaen ihmiset ovat sanoneet ne nähdessään, että minusta tulee isona pianisti. Nyt otin pienen varaslähdön.




















Mummolasta on tähän asti puuttunut vain yksi asia. vauva-amme (mummo kun antoi omansa minulle kotiin), mutta nyt sekin on korjattu. Joskus mietin pitäisikö minun ehkä muuttaa kokonaan tänne Karakallioon asumaan... Palvelu pelaa aina=)






Vihdoinkin aikuiset uskovat, että minä olen tarpeeksi suuri keinumaan ja laskemaan mäkeä ja tekemään kaikkea muutakin hauskaa, mitä leikkipaikoilta löytyy. Tahtoo lisää vauhtia!

Minä osaan jo!

Viimeisen kuukauden aikana olen oppinut paljon uutta ja jännittävää, joten ei ihme, etten millään malttaisi tuhlata päivää nukkumiseen. Tässäpä pari taidonnäytettä. Istuminen sujuu jo ilman tukea ja ryömiminenkin onnistuu taaksepäin. Vain pakki ei puutu. Kahta hammastani en kyllä suostu kameralle esittämään. Johonkin se raja on sentään vedettävä!

Kahvitteluseuraa

Tänään kävi Janette-neiti äitinsä kanssa meillä kahvilla. Minua 11 kk vanhemmalla Netellä on samanlainen halkio kuin minulla ja kuitenkin se puhuu kaikenlaista ja juo jopa pillillä pillimehua! Eikä sen suulaki ole vielä korjattu. Eli saa nähdä mitä kaikkea minä vielä opin ennen omaa leikkaustani.