Yökylässä

Pääsin taas äitiä pakoon mummolaan pariksi päiväksi ja on aina yhtä ihanaa kun minulla on koko ajan ihailijoita ja ulkoiluttajia ympärillä. Minulla on syntymästäni saakka ollut pitkät, kapeat sormet ja päivästä yksi alkaen ihmiset ovat sanoneet ne nähdessään, että minusta tulee isona pianisti. Nyt otin pienen varaslähdön.




















Mummolasta on tähän asti puuttunut vain yksi asia. vauva-amme (mummo kun antoi omansa minulle kotiin), mutta nyt sekin on korjattu. Joskus mietin pitäisikö minun ehkä muuttaa kokonaan tänne Karakallioon asumaan... Palvelu pelaa aina=)






Vihdoinkin aikuiset uskovat, että minä olen tarpeeksi suuri keinumaan ja laskemaan mäkeä ja tekemään kaikkea muutakin hauskaa, mitä leikkipaikoilta löytyy. Tahtoo lisää vauhtia!