1. po päivä

Leikkauksen jälkeisenä päivänä olo oli vielä hieman humalainen. Yö oli mennyt hyvin ja äiti pääsi heti syöttämään minua. Ja maistuihan se ruoka ja varsinkin sitten kun mummo toi suosikkiani juotavaa jugurttia. Nammmm. Kävelläkin aloin heti aamusta, vaikka ei se äiti ihan tainnut luottaa taitoihini, kun melkein koko ajan piti minua kädestä. Lastat ja tippa eivät tahtia haitanneet, vaikka ne ikäviltä tuntuivatkin. No, toivottavasti huomenna pääsen Husukeen ja niistä eroon. Normaalisti halkiolapset leikataan omassa keskuksessaan (Husuke), mutta kun minulla on pieni ylimääräinen reikä sydämessa, haluavat lääkärit hoitaa leikkaukseni Lastenklinikalla, josta pääsen sitten toipumaan Husukeen. Mukava paikka se on tämäkin, mutta kyllä se elämä on Husukessa vapaampaa ja toivottavasti sieltä löytyy myös enemmän seuraa, kun melkein kaikki lapset täältä osastolta ovat lähteneet kotiin vapuksi. Tylsää on jo nyt!