Hei, hei vanha hymy!

Torstaina 1.9. kävimme äidin kanssa Lastenklinikalla ottamassa verikokeet ja tapaamassa nukutuslääkärin, mutta pääsimmekin vielä kotiin yöksi. Hyvä sai äitikin nukkua edes hetken. Perjantai aamuna jouduimme lähtemään sairaalaan jo seitsemältä ja vaikka en ollutkaan saanut ruokaa niin silti jaksoin hymyillä näinkin leveästi.







Kello yhdeksän lähtivät tädit viemään minua leikkaussaliin ja minusta oli vain hauskaa päästä ajelulle suurella sängylläni. Äidin piti jättää hyvästit vanhalle huulelle hissien ovella.









Leikkauksen jälkeen minua pidettiin muutama tunti valvonnassa heräämössä ja heti herättyäni olin kuulemma yrittänyt näyttää tädeille kuinka hienosti osaan jo kääntyä vatsalleni. Mutta tädit kielsivät tämän ja sitoivat minut sängynlaitoihin kiinni. Epäreilua! Kolmen aikaan minut tuotiin takaisin osastolle, jossa äiti olikin jo odottamassa. Nukkumisen merkeissä taisi loppupäivä sitten mennäkin, sillä muuta en sitten siitä enää muistakaan.